49. Hüsker Dü – Warehouse: Songs & Stories
Tämä pistää puuskuttamaan kuin puolimaraton. Runsas tunti kovaa menoa, ilman hetkenkään tankkaustaukoa. Särökitara surisee, rytmiryhmä piiskaa lisää vauhtia, ja solisti ravaa vierellä kokoajan hoputtaen. Mutta kun maaliin päästään hyvä olo on taattu, sillä niin mainio matka on musiikin parissa tullut tehtyä.
50. Butthole Surfers – Locust Abortion Technician
Melkoista sekameteliä, kieroutunutta huumorintajua ja epämääräistä soitantoa. Siinä pääasiallinen tämän levyn sisältö, jonkun kuuloista avantgardepunkkia. Mutta kyllä se totuuskin siellä piilee, se vain pitää löytää ja päästä mukaan. Ei tämä kovin suureksi nautinnoksi nouse, omalaisuutensa vuoksi kuunneltavaksi.
51. Astor Piazzolla & Gary Burton – New Tango
Kun tangon uudistaja, Piazzola, kohtaa jazzia soittavan vibrafonistin, Burton, niin voidaan sanoa että tango jazzittuu. Ehkä tätä ei ole tehty ihan tanssittavaksi, mutta kuunneltavaksi, kyllä. Taitavat muusikot saavat musasta irti kaiken tarvittavan, ja hurmio tulee nousee kuuntelijan mieleen. Hieno konsertti.
52. The Smiths – Strangeways Here We Come
Kuinka hienosti kitara taas helisee rytmiryhmän pitäessä kaiken sopivan vauhtisena. Ja tähän päälle pääsee Morrissey kertomaan huomionsa maailman menosta, niin terävästi ja tunteikkaasti . Upeat biisit vievät mukanaan, vaikka ei niin hauskaa olisikaan. Tämä on neljäs ja viimeinen Smiths albumi, ja tietenkin klassikko ainesta.
45. Sonic Youth – EVOL
Tällä levyllä Youthin metelirock on kokeellista, paikoin kovin primitiivistä kolistelua ja puhetta. He säilyttävät kuitenkin punaisen lankansa koko levyn ajan, se tekee tästä mielenkiintoisen. Jujun löytyminen vaatii kuuntelua, mutta se kannattaa tehdä, sillä se kyllä palkitsee.
46. Slayer – Reign in Blood
Nyt jytisee ja kovaa. Rummut takoo, bassot möyryää, kitarat vinkuu ja solisti ulvoo, kaikki hyvin toimivasti. Maailman rankimmaksi tituleerattu albumi täyttää metelillään tilan kuin tilan. Trash metallin parhaita esimerkkejä, ei suositella heikkohermoisille, muille kylläkin.
47. Throwing Muses – Throwing Muses
Punk henkinen popteos. Hienot biisit ovat saaneet rosoisen tuotannon, joka vie ne lähemmäs punkin olemusta. Muses ja Gil Norton osaavat kuitenkin asiansa, kitaravoittoinen meno ja Kristin Hershin ääni saavat kuulijan helposti mukaansa tähän seikkailuun. Mainio levy.
48. Paul Simon – Graceland
Simon on yhdistänyt hienot popsävelmänsä afrikkalaistyyliseen musaan. Tämä yhdistelmä toimii hyvin piristävästi, taustabändi soittaa upealla soundilla ja hienosti. Hyväntuulista, miellyttävää kuunneltavaa koko loistava albumi.
41. Gang Of Four – Entertainment!
Näiden äijien (post)punk on purevaa, kaikin puolin. Kitaran hakkaus, upea bassotelu, terävät rummut ja päälle sanova laulu, mitä vertauksia, toimii kuin se WC junassa. Ja meno, sekin on kuin pendoliino parhaimmillaan, tasaista ja vauhdikasta. Hieno albumi.
42. Cheap Trick – Cheap Trick At Budokan
Power pop soi lähes täydellisesti japanilaisten tyttöjen kirkuessa välillä, joten live tunnelmaakin löytyy. Mutta musaan, yhtyeen kitaristi Rick Nielsen hallitsee hienojen biisien teon ja koko bändi saa ne soimaan upeasti. Mielestäni studioalbumi olisi paremmin edustanut heitä, mutta tästäkin saa käsityksen kuinka loistavasta bändistä on kysymys.
43. Fleetwood Mac – Tusk
Lähes täydellisen Rumours levyn jälkeen on vaikea päästä saamaan. Mac jatkaa kuitenkin samalla aikuisrock-linjalla, biisit ovat upeita ja bändi soi hyvin. Miellyttävää ja kaunista kuunneltavaa, koko tupla-albumi.
44. Pink Floyd – The Wall
Pink Floyd jatkaa mestariteosten tekoa, ihan tuosta vaan. Tällä kertaa Roger Waters on ottanut selvän johtajan osan ja vastaa kaikista kappaleista. Tämä konseptialbumi on on upeata tavaraa alusta loppuun, kaikki kuulostaa täydelliseltä ja tarkkaan harkitulta. Yksi klassikko lisää.
37. The Crusaders – Street Life
Soulpohjaista jazzia soittava Crusaders vetää hommansa hienosti. Iso bändi kuulostaa täyteläiseltä, illan hämyyn sopivalta. Nimikappale Randy Crawfordin laulamana on omiaan vetämään porukkaa diskojen tanssilattioille. Rauhallinen, mukava albumi.
38. Germs – (GI)
Amerikan punkkiva, meno räkäisen vauhdikasta alusta loppuun. Levy kuulostaa juuri sellaiselta kuin pitää, yllätys, Joan Jett on miksannut ja tuottanut albumin. Punk!
39. The B-52’s – The B-52’s
Paljon asennetta, vähän taittoa, sopivasti uskallusta ja rutkasti onnea, niin voi päästä rockstaraksi, ja nauraa matkalla pankkiin. Tämä viisikko onnistui, onhan tässä mainio levy kuuntelussa. Iloista menoa, sopivan rytmikästä bileisiin pompittavaksi, muutenkin hyvin toimivaa ja persoonallista poprockia. Hyvänmielen tuova pläjäys.
40. Holger Czukay – Movies
Czukayn krautrock on maustettu äänillä ympäri maailmaa, silti soppa vaikutta hyvin kotoisalta. Soundi on pehmeän miellyttävä, ja kappaleet herkänoloisia. Mukavaa ja rauhoittavaa kuunneltavaa.
33. Joe Ely – Honky Tonk Masquerade
Elyn countryrock on menevää ja hyväntyylistä. Kappaleet ovat mainioita, ja bändi skulaa hyvin. Mikä sitten voisi olla pielessä, periaatteessa ei mikään, mutta kovin tasapaksuksi silti jää. Eli ihankiva albumi, mukava kuunnella ja tämän tahtiin tanssilattialla pyörähdällä, se on siinä.
34. The Adverts – Crossing The Red Sea With The Adverts
Nopeaa, voimakasta ja energistä punkrockia tuo Adverts korviimme. Punk soi todella hienosti, kappaleet ovat a-luokkaa, ja tuotanto on onnistunut. Yksi aikakautensa merkkiteoksia.
35. Big Star – 3rd
Alex Chilton kaveriensa avustamana näyttää miten musiikkia tehdään. Hienoja persoonaalisia biisejä, poppia psykedelisillä mausteilla. Aivan mieletön fiilis koko albumilla. Tämä on klassikko.
36. The Residents – Duck Stab/Buster & Glen
Tässä on avantgardea. Residents seikkailee selllaisella alueella jossa on helppo mennä metsään, ja pysyä siellä. Vaan tämä on yllätyksellistä, mainiota, sekavaa ja hienosti tehtyä. Soittajat hallitsevat kokonaisuuden hyvin. Kuuntelua vaativa merkkiteos.
29. Stevie Wonder – Songs In the Key Of Life
Stevie yhdistelee tupla-albumillaan eri tyylejä popista jazziin. Ja tekee sen todella hienosti. Kaikki toimii juuri niin kuin pitääkin, tuotanto on täydellistä. Monipuolisuudesta huolimatta kokonaisuus on yhtenäinen, ja soitanto etenee mainiolla fiiliksellä. Upea teos.
30. Peter Frampton – Frampton Comes Alive
Framptonin aikuisrock on juuri niin keskitiellä kulkevaa musaa, että muut joutuvat väistämään sen tullessa kohti. Konserttifiilis kuuluu hienosti levyllä, ja kappaleet, lainat mukaan lukien, toimivat hienosti. Ei ehkä ”maailman paras livelevy”, mutta toimiva ja kuunneltava pakkaus kuitenkin.
31. Brian Eno – Before & After Science
Enon viimeinen yritys popstaraksi ei ihan onnistunut. Hän tekee hienoja biisejä, ja saa soimaankin ne kauniisti, mutta laulajaksi hänestä ei oikein ole. Siirryttäessä ambient puolelle hänen neroutensa tulee esille. Silloin sukelletaan upeaan äänimaailmaan, jossa hän on kuin kotonaan. Loistava albumi.
32. Kraftwerk – Trans-Europe Express
Konepopin kuninkaat vievät matkalle musiikin ihmeelliseen maailmaan. Pääosassa ovat koneista lähtevät äänet ja laulu. Nämä miehet hallitsevat syntikkansa hienosti, ja vaikka välillä meno tuntuu monotoniselta, se on silkkaa taidetta. Ja upeaa sellaista.
25. Dion – Born To Be With You
Jo 50-luvun lopulta suosiosta nauttinut Dion osaa popin tekemisen. Tällä mainiolla levyllä häntä auttaa mm. Phil Spector, ja sen kyllä kuulee. Hienot biisit ovat saaneet täyteläisen pehmeän soundin, ja se, jos mikä, soveltuu Dion äänelle korostaen sitä sopivasti. Erittäin miellyttävää kuunneltavaa.
26. Joni Mitchell – Hissing Of Summer Lawns
Jonin ääntä ei voi olla kehumatta, niin kaunis se on. Tällä kertaa taustalta löytyy enemmin instrumentteja ja pop kääntyy välillä jopa jatsiksi. Hänen hienot biisinsä pitävät kokonaisuuden korkealuokkaisena. Rauhallisen mukava levy.
27. Tom Waits – Nighthawks At The Diner
Kähisijämme on mennyt kapakkaan, ainakin siltä tuntuu. Todellisuudessa live on levytetty studiossa yleisön kera. Tunnelma on intiimi ja Waits on mukavassa fiiliksessä. Biisit, enimmäkseen pianon säestyksellä, toimivat hienosti. Täällä olisi ollut mukava olla mukana. Loistava live- albumi.
28. Rahul Dev Burman – Shalimar (Soundtrack)
Burman on erikoistunut Bollywood-musiikin tekemiseen. Hän maustaa sitä muilla musiikkilajeilla, joskus teelusikallisella ja välillä laitetaan peliin koko purkki. Mielenkiintoista ja mukavaa kuunneltavaa, joka valitettavasti jää luokkaan ihakiva.
21. Dictators – Go Girl Crazy!
Ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti, kunhan on hauskaa. Jos omaa vielä oikean rock-asenteen, niin seuraukset voi olla mitä vaan. Dictators vetää runsaan puolituntisen punkrock tuokion sellaisella menolla että heikompia hirvittää. Tässä on fiilistä sekä hikeä, ja taitaa haistakin siltä itseltään, mutta niin loistavasti esitettynä että ehdottomasti ansaitse paikkansa. Rock!
22. Neu! – Neu! ’75
Krautrockia, hypnoottinen rumpubiitti vie kappaleita eteenpäin kuin höyryveturi, sen päälle tulee leijuva kitara ja näppärät koskettimet lisäämään tiivistä maagista tunnelmaa. Tämän parissa voi suorittaa hienon matkan musiikin ihmeelliseen maailmaan. Upea albumi.
23. Led Zeppelin – Physical Graffiti
Tällä levyllä Zeppelin näyttää monipuolisuutensa. Albumilta löytyy hyvin erityylisiä biisejä, silti niiden soundista ei voi erehtyä, ehtaa Zep-laatua. Tätä on tehty sydämellä ja taidolla, pitkään ja hartaasti. Upeita biisejä ja hienoja hetkiä musiikin parissa voi kokea tällä loistavalla tuplalla. Kyseessä on yksi rockmaailman huipputeoksista.
24. Keith Jarrett – Köln Concert
Miten ihminen osaakin käsitellä soitinta, tässä tapauksessa pianoa, niin hienosti että sen kuulee kuurokin, ja ymmärtää vähän tyhmempikin. Tässä on ”elävä” esimerkki siitä. Jarrett soittaa niin upeasti että sen todella tuntee. Piano suorastaan laulaa hänen sormiensa alla. Hieno tunnelma loistavalla levyllä.
17. Masekela, Hugh – Home Is Where The Music Is
Kovin länsimaista jazzia soittaa eteläafrikkalainen trumpetisti Masekela ystävineen. Ja tulos jää löysäksi eikä saa innostusta heräämään millään, olisi voinut jättää pois kirjastakin.
18. Milton Nascimento & Lo Borges – Clube Da Esquina
Brasialaiset laulaja-lauluntekijä kitaristit ovat lyöttäytyneet yhteen ja saaneet aikaan varsin mukavan tupla-albumin. Mukana on muitakin brassimuusikoita, ja soundi on sen mukainen.
19. Todd Rundgren – Something/Anything
Tämä velho soittaa itse kaikki instrumentit hoitaen tuotannon siinä samassa. Rundgrenin säveltämä amerikanpop kuulostaa hyvältä ja soitto ensiluokkaiselta. Täyttä tavaraa koko tupla, hieno kokonaisuus.
20. Nitty Gritty Dirt Band – Will The Circle Be Unbroken?
NGDB vetää lukuisine vierailijoineen hienoa perinteistä kantria. Kolmois-lp:lle mahtuu hitaasta menevämpää musaan, kaikki on herkullista kuunneltavaa, soitto soi ja laulu raikaa. Tähän kannattaa ehdottomasti tutustua, alansa klassikko.
13. Deep Purple – Machine Head
Kun jytäorkesteri käynnistää moottorinsa sitä ei pitele mikään. Purplen hardrock on ylevää, hienoa ja soivaa. Orkesterin taiturit pääsevät näyttämään kykynsä. Blackmoren kitara, Lordin urut luovat upean tunnelman. Kun rytmiryhmä takoo täydellisen pohjan ja Gillan, elämänsä kunnossa, vetää ”viestinsä” korkealta ja kovaa, on yksi maailman kovimmista levyistä valmis.
14. Big Star – # 1 Record
Amerikan beatles tekee hienoa poppia. Kaikki biisit ovat mainioita, kauniisti soivia lauluja. Tässä on kaikki ainekset hyvin myyvään poppislevyyn, vaan jostain syystä albumi jäi diggarien aarteeksi. Sääli, sillä tämä on upea levy.
15. Black Sabbath – Vol 4
Sabbath siirtyy askeleen progen puolelle kokeillen kaikenlaisia juttuja. Perushomma on kuitenkin hanskassa, raskas jytä on pääasiassa edelleen. Pienestä sekavuudesta huolimatta kokonaisuus toimii, ja hieno kuuntelunautinto on kädessä.
16. Steely Dan – Can’t Buy A Thrill
Helpoiten lähestyttävä Steely Dan albumeista on tämä heidän ensimmäisensä. Soundi on puhdas ja soitto hienoa, biisit mukavia. Kuitenkin se jokin puuttuu, ja sinänsä hyvä tekele jää sarjaan ihankiva albumi.
9. George Harrison – All Things Must Pass
George näyttä että kyllä hänkin osaa. Hienoja biisejä, loistavaa ja hyvin tuotettua puhtoista poppia. Kappaleista löytyy Harrisonin oma soundi ja tyyli, kitaran soinnissa ja sovituksissa, eikä se ole huono asia pikemminkin päinvastoin. Kaksi ensimmäistä levyä tekee tästä klassikon, kolmas on lähinnä jammailulevy, hyvä sellainen, mutta kylkiäinen tässä tapauksessa.
10. Simon & Garfunkel – Bridge Over Troubled Water
Tässä tämän duon joutsenlaulu. Täydellisyyttä hiovat kappaleet seuraavat toisiaan, vaikka ne ovat erilaisia, niin selkeä kokonaisuus on helposti havaittavissa. Tätä ei aika syö, vaan levy kuulostaa tuoreelta vieläkin. Upea albumi, klassikko, tietty.
11. Cat Stevens – Tea For The Tillerman
Stevens luomiskautensa kukoistuksessa tekee hienoa folkpoppia. Kappaleet ovat hienoja, mies ja kitara ovat loistovedossa. Vaikka toistoksi menee, tässäkin on kyseessä klassikko albumi.
12. Traffic – John Barleycorn Must Die
Folkilla maustettu jazzrock, ajatus kuulostaa sekavalta. Mutta tämä on kaikkea muuta, hienoja biisejä, upeata soittoa. Tämän kanssa aikaa kulkee mukavasti. Loistava albumi.
5. Fairport Convention – Unhalfbricking
Brittiläistä folkrockia sen parhaassa muodossa. Bändi soittaa hienosti ja Sandy Denny laulaa todella kauniisti. Rauhallista ja rentouttavaa kuunneltavaa.
6. Youngbloods – Elephant Mountain
Amerikan poppia johon lisätty folkia ja jatsia. Sinänsä melko tavallista aikakautensa jenkkilän musaa, keskitasoa. Yhtä hyvin olisi voinut nostaa kirjaa Tommy Jamesin tai Paul Reveren vaikka Gary Puckettin. No, kyllähän tämäkin käy, sarjassa ihankiva.
7. Isaac Hayes – Hot Buttered Soul
Isaac laulaa sellaisella tunteella että kuuntelijan oma sielu on mukana kappaleissa. Bändikin on loistavasti messissä tämän suuren artistin taustalla ja myötäilee täydellisesti voimakasta tunnelmaa. Soulin mestari näyttää kaikkensa, ja ottaa mukaansa, eikä kukaan vikise vaan kaikki seuraavat häntä. Mikä loistava albumi.
8. Grateful Dead – Live/Dead
Happorockin kuninkaat näyttävät osaamisensa, käsittämättömän pitkät kitarakeskustelut ja biisien näpertely ovat ainutlaatuista. Herrat todella keskittyvät tekemiseensä, eivätkä päästä kuuntelijoita helpolla. Tätä kannattaa kuunnella tarkoin, jotta tietää mistä kysymys. Upeaa kuunneltavaa.
Seuraavaksi tulevat levyt, 80 kpl, puuttuivat kirjan suomalaisesta versiosta.
1. Ramblin’ Jack Elliott – Jack Takes The Floor
Amerikan folkia kitaran säestyksellä. Elliott on perusjätkä alallaan, lauleskelee omia biisejään, omia tarinoitaan. Hienot laulut erottaa hänet muista tarinaniskijöistä. Mainio albumi.
2. Sarah Vaughan – At Mister Kelly’s
Sarah trioineen heittää miellyttävän ja hyväntuulisen keikan. Sarahin ääni on kuulaan kaunis, ja hän osaa käyttää sitä. Bändi toimii niin kuin pitääkin. Hieno livelevy.
3. Ella Fitzgerald – Sings The Gershwin Song Book
Tässä todellinen annos, yli kolme tuntia, viihdejatsia. Nelson Riddlen orkesteri svengaa, upeasti laulavan Ellan taustalla, mainiosti. Tämä on niin puhdasta ja ammattitaitoista että on ilo kuunnella, suosittelen kuitenkin tunti kerralla, niin ei tule pakkopullan makua. Hyvä kokoelma hienoja lauluja, loistavasti esitettynä.
4. Ray Charles – The Genius of Ray Charles
Ray tunnelmoi ison orkesterin kanssa jatsin puolella. Orkesteri soittaa taustalla hienosti, Rayn laulu on miellyttävää, sopii näihinkin kappaleisiin, vähän kovempaa menoa olisi toivonut. Näillä mennään, ja hyvä albumihan tässä on kyseessä.
996. Q-Tip – The Renaissance
Q-Tip sooloilee nimellisesti, kavereita on paljon mukana. Räppäri ottaa nyt hieman rauhallisemmin, ja oikeaa soittoa on kuultavissa mukana tavallista enemmän. Hyvä yritys, mutta hissiin jää.
997. MGMT – Oracular Spectacular
Syntikkaduo tekee mainiota poppia. Biisit ovat näppäriä, sovitukset sisältävät sopivasti koukkuja, jotka nappaavat mukaansa. Rentoa ja miellyttävää meininiä, tästä on helppo pitää.
998. Bill Gallahan – Sometimes I Wish We Were An Eagle
Laulaja-lauluntekijä Gallahan tekee mielyttävää surumielistä poppia. Hänen matala äänensä sopii näihin kappaleihin täydellisesti. Biisien sovitukset ovat upeita, kaikki toimii täydellisesti. Tähän maailmaan on mukava mennä, loistava albumi.
999. Animal Collective – Merriweather Post Pavilion
Psykedeelinen pop täyttää kuulijan korvat ja mielen. Hienot melodiat, stemmalaulu ja upea tuotanto tekevät tästä huikean kokonaisuuden. Tässä on kuunneltavaa koko rahan edestä, todellinen teos.
1000. Grizzly Bear – Veckatimest
Nämä herrat ovat jaksaneet työstää kappaleita, ja löytäneet ihme ulottuvuuksia. Stemmalaulut, taustakuorot, orkestraatiot, kaikki modernissa muodossa, toimivat hienosti. Helpolla tämä ei päästä, vaatii paljon kuuntelua jotta löytää kaikki hienoudet. Mutta täälläkin kertaa se auttaa paljastamaan upean teoksen, josta voi nauttia kerta toisensa jälkeen. Kuunnelkaa.
1001. Yeah Yeah Yeahs – It’s Blitz
Tämä yhtye on kasvanut, sen kuulee musiikissa. Biisit ovat upeita, bändi on mainiossa vedossa, ja kaikki toimii kuin se vessa junassa. Koneita on lisätty tuotantoon, hyvin toimivasti. Tässä hyvä lopetus täälle kirjalle. Hieno albumi.