1976‹ 29 – 32
29. Stevie Wonder – Songs In the Key Of Life
Stevie yhdistelee tupla-albumillaan eri tyylejä popista jazziin. Ja tekee sen todella hienosti. Kaikki toimii juuri niin kuin pitääkin, tuotanto on täydellistä. Monipuolisuudesta huolimatta kokonaisuus on yhtenäinen, ja soitanto etenee mainiolla fiiliksellä. Upea teos.
30. Peter Frampton – Frampton Comes Alive
Framptonin aikuisrock on juuri niin keskitiellä kulkevaa musaa, että muut joutuvat väistämään sen tullessa kohti. Konserttifiilis kuuluu hienosti levyllä, ja kappaleet, lainat mukaan lukien, toimivat hienosti. Ei ehkä ”maailman paras livelevy”, mutta toimiva ja kuunneltava pakkaus kuitenkin.
31. Brian Eno – Before & After Science
Enon viimeinen yritys popstaraksi ei ihan onnistunut. Hän tekee hienoja biisejä, ja saa soimaankin ne kauniisti, mutta laulajaksi hänestä ei oikein ole. Siirryttäessä ambient puolelle hänen neroutensa tulee esille. Silloin sukelletaan upeaan äänimaailmaan, jossa hän on kuin kotonaan. Loistava albumi.
32. Kraftwerk – Trans-Europe Express
Konepopin kuninkaat vievät matkalle musiikin ihmeelliseen maailmaan. Pääosassa ovat koneista lähtevät äänet ja laulu. Nämä miehet hallitsevat syntikkansa hienosti, ja vaikka välillä meno tuntuu monotoniselta, se on silkkaa taidetta. Ja upeaa sellaista.