1987: 49 – 52
49. Hüsker Dü – Warehouse: Songs & Stories
Tämä pistää puuskuttamaan kuin puolimaraton. Runsas tunti kovaa menoa, ilman hetkenkään tankkaustaukoa. Särökitara surisee, rytmiryhmä piiskaa lisää vauhtia, ja solisti ravaa vierellä kokoajan hoputtaen. Mutta kun maaliin päästään hyvä olo on taattu, sillä niin mainio matka on musiikin parissa tullut tehtyä.
50. Butthole Surfers – Locust Abortion Technician
Melkoista sekameteliä, kieroutunutta huumorintajua ja epämääräistä soitantoa. Siinä pääasiallinen tämän levyn sisältö, jonkun kuuloista avantgardepunkkia. Mutta kyllä se totuuskin siellä piilee, se vain pitää löytää ja päästä mukaan. Ei tämä kovin suureksi nautinnoksi nouse, omalaisuutensa vuoksi kuunneltavaksi.
51. Astor Piazzolla & Gary Burton – New Tango
Kun tangon uudistaja, Piazzola, kohtaa jazzia soittavan vibrafonistin, Burton, niin voidaan sanoa että tango jazzittuu. Ehkä tätä ei ole tehty ihan tanssittavaksi, mutta kuunneltavaksi, kyllä. Taitavat muusikot saavat musasta irti kaiken tarvittavan, ja hurmio tulee nousee kuuntelijan mieleen. Hieno konsertti.
52. The Smiths – Strangeways Here We Come
Kuinka hienosti kitara taas helisee rytmiryhmän pitäessä kaiken sopivan vauhtisena. Ja tähän päälle pääsee Morrissey kertomaan huomionsa maailman menosta, niin terävästi ja tunteikkaasti . Upeat biisit vievät mukanaan, vaikka ei niin hauskaa olisikaan. Tämä on neljäs ja viimeinen Smiths albumi, ja tietenkin klassikko ainesta.