511 – 515
511. Bruce Springsteen – Nebraska
Mies, kitara ja tarinat, niillä mennään. Bruce on loistava tarinallisten biisien tekijä, niin nytkin. Hän pitää kuulijat mukanaan ja saa aikaan oikean tunnelman. Tämä on hieno levy, mutta minusta olisi edellinen The River albumi ansainnut paikan kirjassa ennen tätä.
512. Associates – Sulk
Tätä merkillistä äänimaailmaa ja solistin kummallista tapaa laulaa voisi ihmetellä pitkiä aikoja saamatta siitä mitään selvää. Sitten kun yhtyeen tarkoitus selviää, huomaakin kaiken sisällä olevan syntikkapopbändi joka vaan kuulostaa erilaiselta. Tutustumisen arvoinen levy.
513. Iron Maiden – The Number Of The Beast
Kun laulusolisti vaihtuu yhtyeessä, varsinkin heavy-, se on paha pala eikä onnistu helposti. Maidenilla kävi tuuri sillä uusi solisti tuli bändiin kuin piru mertaan. Harrisin biisit sopivat Dickinsonille nappiin. Kitarat jo soivat ennenkin upeasti, mutta nyt tuntui paketti olevan oikeassa koossa. Tässä uuden heavyaallon britti merkkipaaluja joka näytti epäilijöille mistä kana kusee.
514. Duran Duran – Rio
Duran Duran on kahdeksankymmentä luvun ruumillistuma. Hieno bändi loistavine biiseineen, jotka ovat rokahtavaa ja tanssittavaa poppia. Biisejä auttoivat myös videot, jotka tehtiin tyylillä. Kuuluu aikansa parhaimmistoon, eikä tätä voi sivuttaa niissä jutuissa.
515. Violent Femmes – Violent Femmes
Aina ei tarvitse soittaa korkealta ja kovaa, edes rockissa. Femmesin musiikki on vähäeleistä, silti kertovaa ja ennen kaikkea tarttuvaa. Tämä erottuu hienosti valtavirrasta ja on todella miellyttävää kuunneltavaa.