421 – 426
421. Marvin Gaye – Here, My Dear
Marvin vetäisee kutumusiikkina tupla-albumin tuosta vaan. Tasapaksut kappaleet ja levyn kesto, tunti ja vartti, on vähän liikaa. Rakkauden proplematiikasta kertovat kappaleet kannattaa kuunnella vähän kerrallaan, sillä tämä herra osaa laulaa ja tunnelman luoda.
422. Willie Nelson – Stardust
Kun countryhemmo vetää viihteelle siinä menee kuulijalla helposti jauhot sekaisin. Niin käy tässä, Willie laulaa kyllä hienosti ja bändi myötäilee hyvin, mutta liian lasvegas tyyliin mennään. Jää helposti taustamusiikiksi.
423. Chic – C’est Chic
Chic groove kulkee päättäväisesti eteenpäin, nappaa ihmisiä mukaansa, varsinkin niitä joiden tanssijalka on herkässä. Hyvin tehtyä ja miellyttävää menomusaa, jää silti helposti vain taustalle soimaan.
424. X-Ray Spex – Germ Free Adolescents
Punkilla mennään, meno kovaa muttei koheltamista, bändi erottuu muista saksofonilla ja Poly Styrenen laululla. Kappaleet ovat näppäriä ja levyllä on miellyttävä fiilis.
425. Brian Eno – Ambient 1: Music for Airports
Enon äänimaailma vaatii tarkkavaisuutta jotta sen hienouden löytää. Kuulokkeet korville ja sukellus musiikin mukaan. Mielikuvitus tekee kullekin oman tilan sointujen seassa. Rauhallisuus voi johtaa jopa nukahtamiseen. Kerrassaan upea kokemus ja aina erilainen.
426. Siouxsie & the Banshees – The Scream
Hakkaavat rummut, kitaravalli päälle ja naisellisen tummanpuhuva Siouxsie, siinä koko gootti-genren esimerkillinen sointi. Kappaleet ovat loistavia ja kokonaisuus toimii täydellisesti. Tästä albumista voi olla ylpeä.