1991 – 1993: 86 – 90
86. Poverty Stinks – Getting Deeper
Nämä moppitopit tekevät erittäin hienoa poppia, sanoisinko powerpoppia. Kitarat helisevät, yhteislaulu soi ja koko tuotanto on toimivaa. Jarmo Laineen sävelkynä tekee upeata jälkeä, biisit ovat kauttaaltaan loistavia. Liian vähälle huomiolle jäänyt suomi popklassikko.
87. Carter The Unstoppable Sex Machine – 30 Something
Tämän duon poprockin salaisuus on koneissa, joilla avustetaan pienen bändin soundia. Soundia joka kuulostaa mahtavalta, valmiilta stadionkamalta. Upeat menobiisit pistää puntit vipattamaan, erinomaiset sovitukset korvat höröttämään. Tässä pieni mestariteos, jota ei kannata unohtaa.
1993
88. Shadowplay – Eggs&Pop
Kulttibändin maineen saanut Shadowplay on maamme tyylikkäimpiä yhtyeitä. Musa on tummasävyistä kitarockia, koskettimien tuodessa syvyyttä hommaan, ja hienosti sekä sopivasti käytetty trumpetti. Tämän olisi luullut pärjäävän missä vaan, sen verran loistavasta albumista on kyse.
89. The Wildhearts – Earth vs The Wildhearts
Rockkukko Ginger keräsi ympärilleen soittokavereita ja perusti Wildheartsin. Hän halusi esittää omaa rockia joka uppoisi kansaan. Ja onnistui siinä pirun hyvin. Kitararockia, jossa kitarat ulvovat täysillä kokoajan, stemmalaulua, melodisia biisejä, ja väliin erittäin raskasta musisointia. Ja lujaa. Ja niinpä tuli tämä teos, joka rockaa kuin tauti ja vie mukanaan väkisin. ROCK!
90. Kingston Wall – II
Kingston Wall tarjoaa sellaisen musiikillisen tripin että se varmasti tuntuu ja jää mieleen. Kappaleet ovat progekitarointia parhaimmillaan, intialaiset sävyt vain lisäävät mystiikkaa. Petri Walli oli upea kitaristi, joka hallitsi myös laulupuolen, Sami Kuoppamäen rumputyöskentely on huippuluokkaa, eikä Jukka Jyllin bassottelu jää jälkeen mitenkään. Tämä on todellinen klassikko, ei siitä mihinkään pääse.