1976: 349 – 355
349. Tom Petty & The Heartbreakers – Tom Petty & The Heartbreakers
Mukavaa hallittua kitararockia amerikanmaustein. Biisit kulkevat tasaisesti, mutta niissä on sen verran potkua että erottuvat muista. Miellyttävä levy.
350. The Modern Lovers – The Modern Lovers
Garage- ja punkrockin välimaastossa kulkeva levy näyttää miten nerokas mies Jonathan oikeastaan on. LP:n synnytystuskat on sen voima, se on kypsynyt muutaman vuoden ja valmiina raakileena putkahtanut maailmaan. Kaikessa yksinkertaisuudessa kyseessä on loistava teos, jossa Richmanin kanssa yhtye tulee esiin rockaamalla todella upeasti. Merkkiteos ehdottomasti.
351. David Bowie – Station to Station
Kameleonttimme jatkaa tanssilavan vierellä ja tekee sen edelleen tyylillä että taidolla. Kun omaa kyvyn tehdä hienoja biisejä sekä loistavia muusikkokavereita on helppo mennä studioon ja tehdä levy. Vähän karismaa ja muutamia muita mausteita niin saadaan siitä näin hieno albumi. Meidän onneksemme Bowiella on nämä lahjat.
352. Joni Mitchell – Hejira
Pääosassa nainen ja kitara ja hienossa sivuosassa taustamuusikot, jotka yrittävät soittaa kuin eivät olisikaan mukana, tosin sen vuoksi he nousevat isoon osaan. Jonin biisit ovat hienoja ja hänen kertova laulutapansa ottaa helposti kuulijan mukaan tarinoihin. Muusikoista on pakko mainita hienosti hommansa hoitavat kitaristi Larry Carlton sekä basisti Jaco Pastorius.
353. Boston – Boston
Tässä mennään lähelle aor:ää, mutta sen verran koukkuja sekä omaperäisyyttä sentään löytyy että pysytään siitä erillään. Siis keskiraskasta rockia hyvin tehtynä, albumi soi mahtipontisesti ja täyttää hyvin paikkansa alallaan.
354. Eagles – Hotel California
Nimikappale on kieltämättä yksi rockhistorian hienoimmista biiseistä, sen jälkeen muut tuntuvat vähän hentoisilta tekeleiltä, vaikka näin ei ole. Muutkin kappaleet ovat hyviä ja hienosti tehtyjä. Kokonaisuudessaan hieno albumi, jossa countrymausteinen kitararock soi loistavien muusikoiden tekemänä.
355. Abba – Arrival
Täydelliseen popnautintoon pääse helposti tämän levyn kanssa, on kuin hittejä tulisi best of:in tapaan. Viihteellisempää poppia tuskin voi tehdä, kaikki biisit jäävät heti päähän soimaan, tätä pystyy kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen levyn siitä kärsimättä. Vauvasta vaariin tyydytetään tällä musiikipläjäyksellä.