1970: 175 -180
175. Creedence Clearwater Revival – Cosmo’s Factory
Rock/pop linjalla mennään taas ja lujaa, CCR kuulostaa ihan itseltään biisit ovat upeita, Grapevinen boogie yllättää hienoudellaan. Kaikki on kohdallaan, joten mestari teos, taas!
176. Derek & The Dominos – Layla & Other Assorted Love Songs
Clapton kumppaneineen vetää bluesia ja rockia sekaisin, kitara soi korkelta ja lujaa upeasti. Amerikkalaisuus pilkistää välillä tuotannosta häiritsevällä tavalla, mutta kaikki unohtuu kun nimikappale lähtee käyntiin, sen loistavuus nostaa koko levyn klassikoiden joukkoon.
177. Miles Davis – Bitches Brew
Rockarin näkökulmasta joskus tuntuu että jazz on aivan yliarvostettu laji, mutta kuunneltuaan tämän yli puolitoista tuntisen teoksen huomaa ettei se asia ihan niinkään ole. Äijät jammailevat kuin viimeistä päivää ja musiikki vie mukanaan aivan huomaamatta. Ja kaiken lisäksi nämä osaavat taidon soittaa niin että se tuntuu.
178. Spirit – Twelve Dreams of Dr Sardonicus
Tämän mestariteoksen ansioita ovat hienot biisit, Randy Californian kitaransoitto ja käsittämättömän soivat lauluharmoniat. Albumi pysyy kokoajan hyvässä sykkeessä, ja sitä on ilo kuunnella.
179. Black Sabbath – Black Sabbath
Synkkää ja raskasta, mutta silti miellyttävää kuunneltavaa. Sabbath on löytänyt tai jopa luonut heavyn syvimmän olemuksen. Musiikki on suoraa raskasta rockia, sanoitukset viittaavat vahvasti mustiin voimiin ja lopputulos on kiehtova.
180. The Doors – Morrison Hotel
Doors rokkaa kuin viimeistä päivää, väliin mahtuu kyllä rauhallisempaakin menoa. Biisit ovat loistavia ja bändi sointi upeaa, Jim huutaa ja laulaa täysillä, eihän siitä voi muuta seurata kuin täydellinen albumi
