191 – 195
191. Nick Drake – Bryter Layter
Ristiriitaisia tunteita herättävä levy, Drake kuulostaa jopa iloiselta vaikka synkkyyttä odotti, kitara helisee edelleen hienosti, kertova ääni kaappaa kuuntelemaan. Miellyttävä levy, mukava kuuntelunautinto.
192. Ananda Shankar – Ananda Shankar
Sitarilla muiden biisejä, onneksi ei sentään panhuilulla. Varmaan tämä tekee johonkin vaikutuksen, mutta ei tähän hemmoon.
193. The Who – Live at Leeds
Who onnistuu upeasti samaan live tunnelmansa levylle. Musiikki kulkee kuin laukonpeura, kaikki jäsenet tuntuvat olevan parhaimmillaan just tässä ja nyt. Hieno fiilis, hillitön meno ja oikeat kappalevalinnat tekevät tästä loistavan albumin.
194. Soft Machine – Third
Progea hyvässä ja pahassa mielessä tarjoaa Soft Machine kolmannellaan. Hienot biisit ja upeat soittajat, kaikki pitäisi olla hyvin, ja onkin, jos jaksaa keskittyä kuunteluun ja löytää hienot nyanssit mitkä soittajat kappaleisiin kätkevät. Mutta jos herpaannut etkä pysy mukana, tiput auttamattomasti kyydistä tästä tunti ja vartin kestävästä tupla-albumista.
195. Rod Stewart – Gasoline Alley 
Stewartin kakkonen kulkee tietä Faces linjalla. Soololle on valittu biisit hyvällä maulla, ja Rodin tulkinta on erinomaista. Bändi avustaa menossa upeasti, Ronnie Woodin nimi olisi voitu vaikka kanteen laitaa, sillä niin iso on hänen osuutensa tässä hienossa albumissa.