6 -10
6. Eric Burdon & The Animals – The Twain Shall Meet
Jo edellisellä albumilla alkaneet muutosten tuulet puhalsivat voimakkaasti, ja tekivät tästä yhden hienoimmista poprock albumeista ikinä. Psykedelissävytteinen musiikki studiokikkailuineen toimii uskomattoman hienosti. Puhaltimet, jopa säkkipillejä, ja sitari lisäävät kappaleiden värikkyyttä. Bändi onnistuu kaikilla sektoreilla ja Burdonin ääni on hunajaa. Upea teos ja kokonaisuus.
7. Move – The Move
Moven eka sisältää kitaravoittoista poprockia, jota korostaa hienot lauluosuudet stemmalauluineen. Yhden rockmaailman neroista, Roy Woodin, erinomaiset biisit ovat jo asia sinänsä. Upeat hittibiisit ja omalaatuisella huumorilla varustetut kappaleet yhdessä muodostavat huippukokonaisuuden, ja meillä on taas käsissä yksi popmaailman klassikkoalbumi.
8. Family – Music In A Doll’s House
Brittiläistä proge psykedeliaa komeimmillaan. Familyn soitin valikoima, mellotron, sello, viulu ja puhaltimet, perussetin lisäksi tekevät soundista omaperäisen. Ja Chapmanin voimakas ääni on sopiva lisä tähän äänimaailmaan. Biisit ovat upeita, ja tuotanto hyvin onnistunut. Tyylikäs albumi.
9. Fleetwood Mac – Fleetwood Mac
Macillä on melkoinen historia rockmaailmassa, mutta tästä se alkoi. Blues vääntyy kitararockiksi heidän käsissään, ja he tekevät sen hienosti. Kitaristit Green ja Spencer ovat pääosassa, mutta rytmiryhmää McVie ja Fleetwood ei voi unohtaa, sillä he tekevät tarkat ja jytisevät pohjat biiseihin. Kerrassaan mainiota menoa tällä upealla albumilla.
10. The Idle Race – The Birthday Party
Tässä levyllinen täydellisiä popbiisejä, mausteena annos psykedeliaa, niin kuin tämän ajan tapana oli briteissä. Jeff Lynne näytti osaamisensa heti ensimmäisellä albumilla, levyn kaikki kappaleet ovat hänen käsialaansa. Tuotanto, puikoissa nuori Eddie Oxford, on upeata, suorastaan nerokasta. Eli tässä on yksi maailman parhaista poplevyistä. Olen kirjoittanut. Ugh!