1973 – 1974: 41 – 45
1973
41. Cockney Rebel – The Human Menagerie
Tavallista kunnianhimoisempi glamrock yhtye näyttää heti ensimmäisellään kuuluvansa ykkösluokkaan. Yhtyeen johtohahmo lauluja Steve Harley on oiva biisien tekijä. Näppäristä popbiiseistä aina hienoihin progetyylisiin kappaleisiin, kaikki toimii. Niin toimii bändikin. Tyylikäs ja hyvin onnistunut albumi, joka kannattaa huomioida näinkin.
1974
42. Strawbs – Hero And Heroine
Siirtyminen folkrockista melodiseen progeen teki Strawbsista ison yhtyeen. Kauniit soivat biisit toimivat hienosti bändin käsittelyssä. Koskettimet, varsinkin mellotron, loi stemmalaulun kanssa hienon pohjan, johon oli helppo yhdistää kitarat sekä muut soittimet, täydellisen täyteläisen soundin aikaan saamiseksi. Kauniin upea albumi.
43. Procol Harum – Exotic Birds And Fruit
Kun se mestariteos on tehty, niin on vaikea tehdä paremmaksi, siis tehdään toinen mestariteos. Brooker oli vauhdissa, ja upeita sävellyksiä riitti, joten tässä tulos, Grand Hotelin arvion toisto: Huikea kokonaisuus, sinfonisen rockin mestariteos. Yksi parhaista äänitteistä ikinä.
44. J. J. Cale – Okie
J.J:n blues on vähäeleistä, mutta pirun tarttuvaa. Kolmannella levyllä soundi on jalostunut tavaramerkiksi. Hypnoottisen kompin päälle Cale soittaa hillitysti kitaransa, laulaa tarinansa, tämä kaikki tapahtuu tyylillä. Hienot biisit ovat monipuolisia, bluesia sekä vähän countrya tai rockia. Vaatimattoman miehen mystinen huippualbumi.
45. Ducks Deluxe – Ducks Deluxe
Pubrock bändiksi tituleerattu Ducks soittaa puhdasta kitararockia, ja tekee sen parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä levyssä rockin syvin olemus tulee hyvin ilmi, soundi on just oikea, biisit täydentävät mainiosti tosiaan, bändi toimii loistavasti, kaikki on kohdallaan. Ja ennen kaikkea tästä henkii rakkaus musiikkiin, rockiin. Tätä on helppo rakastaa, ROCK!