2002 – 2014: 96 – 101
96. Kent – Vapen & Ammunition
Onko Kent maailman paras ruotsalainen bändi. Lähellä ainakin, ja tekee erittäin hienoa rockpoppia. Biisit ovat laadukkaita, hienoja slovareista nopeimpiin menoralleihin, ja ennen kaikkea kiehtovan mielenkiintoisia. Bändin soundissa on kaikuja menneisyydestä, mutta se on ihan oma. Loistava albumi, loistava bändi.
97. Interpol – Turn On The Bright Lights
Post-punkin maailmassa rämistelevä newyorkilainen Interpol on alansa ehdotonta huippua. Tummasävyinen totinen rock on tehokasta hypnoottisesti etenevää ja ottaa mukaansa ensikuuntelemalla, tosin lopulliset musiikinsävyt irtoavat muutaman kuuntelukerran jälkeen. Bändi soittaa intensiivisesti, ja hallitsee menoa alusta loppuun. Todella tyylikäs ja upea teos.
2005
98. Editors – The Back Room
Kun britit tekevät melankolista rockia, he tekevät sen ponnekkaasti ja menevästi. Tunnelma on tumma, mutta kitaroita hakataan ja rytmiryhmä paukuttaa pölyt pellolle, tähän lisätään vokalistin voimakas ääni niin hieno post-punk tekele on valmis. Melodiset biisit ovat parasta A-luokkaa, ja koko tuotos kuuluu alansa kärkiteoksiin.
2006
99. Muse – Black Holes And Revelations
Muse nykyproge on omaperäistä, monipuolista ja ennen kaikkea loistavaa. Heavykitara vallit, kireän hakkaava rytmiryhmä ja maalailevat syntikat tekevät hienoista biiseistä kuuntelunautintoja, kun tähän lisätään vielä solistin paikoin paatoksellinen vuodatus on paketti kasassa. Ja millainen paketti, tämä nousee sarjaan yksi rockmaailman suurista teoksista.
2007
100. National – Boxer
Tunnelmallista ja tummasävyistä rockia vääntävä National viehättää intensiivisellä musiikillaan. Biisit ovat lumoavan hypnoottisia pieniä mestariteoksia. Niissä on tyyliä ja coolisuutta vaikka muille jakaa. Tähän jää väkisin koukkuun, sen verran kovasta taideteoksesta on kyse.
2014
101. Wilko Johnson & Roger Daltrey – Going Back Home
Vanhat papat haluavat vielä kerran näyttää miten rhythm and blues kulkee, ja kulkeehan se heiltä komeasti. Wilkon kitaroinnissa on säilynyt nuoruusaikojen riehakkuus, Daltreyn ääni sopii tähän kuin mansikkahillo jäätelöön, viileän maukasta, rytmiryhmä tekee sellaisen pohjan, että jalat alkavat naputtaa lattia heidän tahdissaan. Pirun hieno ja toimiva kokonaisuus. Biisit, omat ja lainatut, toimivat tietenkin täydellisesti. Jos tämä on jäähyväislevy, niin on se hieno muisto kuulijoille. Loistava albumi, joka tulee elämään aina.