1982 – 1983: 66 – 70
66. The Fabulous Thunderbirds – T-Bird Rhythm
Ukkoslinnut jyrisevät rhythm’n’bluesinsa sellaisella paahteella joka varmasti pistää puntin vipattamaan. Kim Wilsonin eläytyvä laulu, Jimmy Vaughanin tinkimätön tyylitaju ja pelkistetty kitaransoitto, rytmiryhmän suosioisella avustuksella, saavat biisit elämään uskomattomalla fiiliksellä. Ehdotonta alansa klassikkokamaa, huippualbumi.
67. George Thorogood And The Destroyers – Bad To The Bone
Thorogood lähestyy bluesiaan rockin kautta. Hän antaa kitaransa soida, ja Destroyers antaa hyvän tuen tälle mainiolle boogielle. Soitto kulkee kuuluisan laukonpeuran tavoin, eteenpäin ja lujaa. Meno yltyy paikon hurjaksi ja nautittavaksi, siihen on pakko mennä mukaan. Slide soikoon, tämä on sitä oikeaa kitaraboogieta, hienoa upeaa.
1983
68. Lords Of The New Church – Is Nothing Sacred
Punkin superyhtye joka seikkailee kuitenkin goottirockin puolella. Kappaleet ovat melodisia ja tummasävyisiä, upeita sellaisia, tyylitaju on korkealla. Tässä on asenne hyvin tärkeää, onneksi se ei sentään aja musan ohi. Mahtavaa kuunneltavaa.
69. Stevie Ray Vaughan And Double Trouble – Texas Flood
Stevie Ray on yksi kovimmista kepittäjistä, hänen kitaransoittonsa on uskomattoman hienoa, ja se kitara todella laulaa. Bluespohjaiset rockit kulkevat ylpeästi, ja hitaammissa kauniimpi soitto tuo hyviä viboja. Hieno albumi, klassikko.
70. Big Country – The Crossing
Nämä ylämaan herrat onnistuivat heti ensimmäisellään herättämään kuuntelijoiden huomion. Stuart Adamsonin säkkipillikitarasoundi on yhtyeen tavaramerkki. Se sopii hienosti näihin rockbiiseihin, tehden niistä persoonallisia ja kiinnostavia teoksia. Koko bändi soi mainiosti, tuotanto on hyvin toimiva. Upea levy upealta yhtyeeltä.