1971 – 1972: 26 – 30
26. Mountain – Nantucket Sleighride
Mountain jyrisee kunnolla, melodinen heavy puree munaskuita kovaa. Upeat kappaleet, basisti Pappalardi ollut enimmäkseen kynän varressa kiinni, ja tiukka soitto, varsinkin Leslie West taiturointi kitaransa kanssa sekä Corky Laingin tuhti rumputyöskentely, tekevät tästä SEN albumin. Yksi ehdoton heavy klassikko.
27. The Moody Blues – Every Good Boy Deserves Favour
Niin hieno bändi Moodys on että ansaitsee toisenkin levyn listalleni. Heidän seitsemäs albuminsa jatkaa tekijöiden omaa linjaa hieman seestynemmin. Biisit ovat edelleen huippuluokkaa, ja loistavan soundin tunnistaa heti. Matka heidän musiikkimaailmassa on jälleen huikea kokemus. Täydellisen kaunis opus.
28. Van Der Graaf Generator – Pawn Hearts
VDGG on progen kulta-ajan yksi parhaista yhtyeistä, ja Pawn Hearts heidän kovin albuminsa. Yhtyeen soitto on monipuolista, välillä hulluuden rajoille menevää, posiitiivisessa mielessä. Peter Hammillin laulu on aivan omaa luokkaansa, huikeata. Tästä ei voi sanoa muuta kuin, mestariteos.
29. Uriah Heep – Look At Yourself
Uriah Heepin heavyssä on mukana hieman progea ja paljon hardrockia. Ken Hensleyn hienot sävellykset sekä vahva urkujen soitto nousevat esiin, hyvin niitä tukevat Mick Boxin terävä kitara sekä David Byronin korkea ääni. Ja kyllä se rytmiryhmäkin hoitaa osuutensa kiitettäväksi. Totisesti kova albumi, jota ei voi jättää pois heavyn klassikoista, sillä niihin tämä lukeutuu, ehdottomasti.
1972
30. Wishbone Ash – Argus
Ja kitarat soivat, ja ne soivat kauniisti, upean kauniisti. Wishbone Ashin musiikki perustuu kahden kitaran hienoon yhteensoittoon, tällä levyllä se toimii täydellisesti. Progen ja hardrockin välimaastossa samoileva yhtye tekee musansa ylevällä otteella, ja koko albumi on kitaransoiton juhlaa, rockkitaran, ugh.